Jokasella on vaan yksi äiti, tai ainakin melkein jokaisella. Toiset on paremmissa väleissä äitinsä kanssa kun toiset. Toiset näkee omaansa päivittäin, toiset kerran kuussa. Toinen kertoo kaiken äitillensä, toinen ei kerro mitään. Toinen on äitinsä kanssa kuin kaveri, toinen kun vihollinen. Kaikilla on erilainen suhde omaan äitiinsä. Mun oma suhde on ollut tosi vaihteleva, ei koskaan kovin läheinen. Monen asian merkityksen ja tärkeyden tajuaa usein vasta kun pelkää että menettää, niin kävi nytkin.

Mä en koskaan kertonu mun äitille minkälaista mulla oli koulussa, mä valehtelin että kaikki on hyvin. Sanoin meneväni kavereilla vaikka oikeesti menin usein yksin kävelemään. Mä en halunnu että hän sais tietää. Mä en tiedä tietääkö vieläkään. 

Mun vanhemmat eros kun mä olin 15. Se oli mulle kova paikka, sillon tuntu että koko mun maailma hajosi. Musta tuntu sillon että kun mut jätettiin koulussa yksin niin nyt myös mun äiti jätti mut yksin. Mä yritin hyväksyä sitä, mutta mä en vaan pystyny. Mä olin vaan niin rikki ja mä alotin vihan pidon. Se kesti kaksi vuotta. Mä en puhunu tai jos puhuin olin tosi tyly, en halunnu nähä mun omaa äitiä, eikä oikeen nähtyykkää. Mä kadun mun käytöstä jälkeenpäin niin paljon. 

No, onneksi mä tajusin tarpeeksi pitkän ajan jälkeen miten turhaa mun käytös oli, miten ilkee mä olin ollut. Mä korjasin välini, en koskaan pyytäny anteeksi, mutta mä halusin mun äidin takasin.

Me oltiin taas väleissä nähtiin kerran viikossa tai kerran kahessa viikossa, soiteltiin sillon tällön. Mä olin tyytyväinen siihen, mä näin mun äitiä. Enkä mä osannu ajatella edes enempää, ei se koskaan ennenkään oo ollut sen enempää. Ei mun äiti oo tienny mitä mun elämässä sen enempää tapahtuu. 

Mulle oli vaikee ajatus että mun äitillä ois uusi miesystävä. Mutta se jos mikä on ollu asia minkä oon halunnu hyväksyä. Mä en oo koskaan oo ollu ilkee hänelle, ainakaan mielestäni. Enkä mä edes haluis olla. Mukava ihminen ja ihana tytär hällä. Vaikea ois kuvitella ettei heitä enää näkisi. 

Mä haluun ja aion nähdä mun äitiä nyt useemmin kun aiemmin. Mä haluun viettää aikaa hänen kanssa, puhua niitä näitä ja pitää kiinni mun äidistä. Mä ajoin sen pois jo kerran enkä tee sitä enää koskaan uudestaan. Koskaan ei tiedä mitä aika tullessaan, puol vuotta on toisaalta pitkä aika mutta toisaalta niin lyhyt. Sitä toivoo parasta mutta kaikki on aina mahdollista. Vielä kun on aikaa, varmaa aikaa niin mä haluun käyttää sen ajan hyvin.