Joskus tulevaisuudessa mä oon voittaja!

Miks on niin vaikee unohtaa menneet ja jatkaa tulevaan? Miks ei voi vaa unohtaa? Miks se kaikki nostaa päätään? Miks sen pitää olla niin vaikeeta?

Ne kaikki on jo takana, menneisyydessä. Mutta silti, silti se ei jätä rauhaan. Ne ajatukset kieppuu ympyrää. Haluisin vaa unohtaa, jättää ne ihmiset, niiden teot ja sanat omaan arvoonsa, nousta voittajana ylös ja pitää pään ylhäällä. Aina.

Mutta miten se onkaan niin vaikeeta. Vaikka kuinka yritän hyväksyä, sivuuttaa ja unohtaa, niin se saa aina mut itkemään. Eikö riittänyt että ne teki sitä koko ylä asteen? Miks sen kaiken pitää seurata mua vieläkin kun kaikki on muuten ihan hyvin? 

Sen kaiken hautaaminen, niiden ihmisten kohtaaminen. Ei jaksa enää. Ei jaksa enää hymyillä nähdessä, olla kuin mikään ei tuntuisi enää miltään. Olla välittämättä.

Joskus tulevaisuudessa mä oon voittaja. Oon päässy yli ja jatkanut ilman ajatuksen hieventä niistä ajoista. Ne ihmiset ei vaikuta enää muhun mitenkään, ne ihmiset ei saa mua enää alas. Vielä joskus tää kaikki ei mahdu enää mun ajatuksiin. Joskus ne kaikki haavat parantuu. Joskus vielä se kuori minkä ne teki mulle murentuu. Joskus vielä, joskus se tapahtuu!

Ne oikeat siirrot elämässä antavat valoa elämään

Kun tuntee itsensä ymmärretyksi ja tuntee kuuluvansa sinne missä on. Löytänyt paikan jossa on mielellään ja jonka kokee turvalliseksi. Jossa on ihmiset tärkeimmät, he. Mutta toisaalla on toiset ihmiset, he tärkeät ja rakkaat, mutta joiden luona olo ei ole se oikea. Paikka jossa pelko saa toisinaan vallan ja tunteet pääsee liiaksi valloilleen, paikka jossa selkä on liian usein käännetty väärällä hetkellä, mutta paikka jossa on niitä rakkaita. Toisaalla taas kasvot kääntyvät kun vähiten odottaa mutta eniten sitä haluaa. Ei halua tulla jätetyksi, pelkoa siitä ei oikeassa paikassa ole, mutta toisaalla se on jo tullut jo varjoksi.

Onko itsekästä olla siellä missä tuntee olevansa eniten kotona? Onko oikein olla olematta paikassa jossa on aina ennen ollut? Onko muiden teot aitoja vai onko ne vain mielikuvitukseni tuotetta?

Vihasta ei ole hyötyä, se on tullut huomattua. Mutta entä itsestä välittäminen, lupa olla paikassa jossa on hyvä olla, ilman että on tungetteleva, ilman että on ei toivottu. Onhan se oikein. 

Sanat "luulen että he eivät halua että olet siellä kovin pitkään". Onko sanat totta? Onko niissä perää? Ei, uskon niin. Mutta miksi, miksi pitää lannistaa kun on iloinen, pystyy pitkiin aikoihin nukahtaa hymyssä suin ja herätä aamulla mielellään uuteen aamuun. Kun illat ei ole enää haaveilua muutoksesta vaan ajatuksia kiitoksesta. Kun menneisyys antaa tilaa tulevaisuudelle, ja oikea aurinko tulee esiin. Haluan olla iloinen, haluan päästä yli kaikesta menneestä, haluan olla paikassa jossa on hyvä olla. 

Ei halua olla taakka kenellekkään, mutta ei halua olla, jossain vain toisten mieliksi. Haluaa olla siellä missä on itsensä takia, olla hieman itsekäs. 

Sitä ei usko ennen kuin sen kokee, muutokset, ne oikeat siirrot elämässä antavat valoa elämään. Ne ajat tärkeiden ihmisten kanssa antavat merkityksen kaikelle. 

Parhainta

"Koti ei ole siellä missä asut, vaan siellä missä sinua ymmärretään"

"Älä hukkaa minua"

"Tervetuloa uuteen kotiin!" 

"Maailman parhaimmat kämppikset"


Parhain yllätys hetkeen! Parhain juttu hetkeen! Ihanaa! Ihanat!

myöhäistä osoittaa että välittää

Oon ihan puhki, ihan väsynyt, mutta en saa nukuttua. Ajatukset juoksee ympyrää pääsemättä mihinkään. Tekisi mieli huutaa, itkeä ja nauraa samaan aikaan. Eilinen toi taas kaiken ylä aste ajan liian kirkkaana ja todellisena mieleen. Ehkä pitäisi vain lopettaa ajatteleminen mutta se on vaan niin vaikeaa. Ehkä mä joskus vielä osaan jättää menneet menneisyyteen ja keskittyä tulevaan, mutta vielä siihen en pysty.

Kesälomaa on enää alle kuukausi jäljellä ja sitten pitää taas mennä koulun penkille. Tosin onneksi kursseja on vähän ja töitä toivottavasti tarpeeksi. Mutta toisaalta pakko sen koulun on alkaa että syyskuu tulee tänne tuoden täysi-ikäisyyden ja oman kodin! 

En jaksa odottaa sitä kun pääsen muuttamaan pois. Sitä kun ei tarvitse olla enään isossa omakotitalossa öitä yksin, sitä kun ei tarvitse pitää isoa taloa viikosta toiseen yksin pystyssä, sitä kun ei turhaa enää odota ketään kotiin. Omassa kodissa tiedän olevani yksin ja tiedän ettei kukaan ole tulossa, riittää että olen yksin pienessä yksiössä, riittää kun pidän kuukaudet pientä asuntoa pystyssä. Kaksi ja puoli kuukautta, sitten on muutto edessä.

En tiedä tekeekö se oma koti minut onnellisemmaksi kokonaisuudessaan, mutta hetkellisesti ainakin. Esimerkiksi tällä hetkellä olisin mieluummin pienemmässä tilassa yksin kuin täällä isossa talossa yksin. Vihaan yksin oloa ja vielä enemmän isossa talossa yksin oloa. Se tunne miten paljon tyhjiä huoneita ja tyhjaa tilaa on ympärillä mutta ketään ketä sinne kuuluisi ei ole missään, vain sinä itse. Ei se kivalta tunnu, ainakaan minusta.

Mennään vuosi takaperin. Olin yksin päiviä, iltoja, viikkoja kotona. Olin yksin kotona en mennet suihkuun kellariimme koska pelkäsin, en nukahtanut pimeään koska pelkäsin, en pessyt hampaita sähköhammasharjalla koska pelkäsin, en käynyt vessassa ovi kiinni koska pelkäsin, en katsonut telkkaria äänet kovalla koska pelkäsin, en pitänyt ulko-ovea auki koska pelkäsin, puhelin oli aina mukanani koska pelkäsin. Pelkäsin omassa kodissani, pelkäsin yksin oloa, oloni oli turvaton minun omassa kodissani. 

Mietin joskus, että mitä jos minulla olisi lapsia, mitä sitten kun saan omia lapsia. Miltä tuntuisi kuulla että he pelkäävät omassa kodissaan, miltä tuntuisi kuulla omalta lapselta että hän haluaa muuttaa pois heti kun mahdollista, miltä tuntuisi kuulla että omasta lapsesta tuntuu kuin hänestä ei välitetä, miltä tuntuisi kuulla kun oma lapsi kertoo että haluaa pois oman vanhemman luota, miltä se tuntuu kun tajuaa että on liian myöhäistä muuttua. On liian myöhäistä jäädä kotiin edes niinä iltoina kun ei ole töissä, on liian myöhäistä osoittaa että välittää.

Ajattelen hyvinkin usein silti että enhän mä voi olettaa että kukaan mun takia tekisi asioita toisin, mutta kun mä mietin niin mä tekisin mitä vaan jotta niillä tärkeimmillä ois parempi olla. Mä oon katkera tästä, mutta en halua olla vihainen, en halua olla vihainen siitä että toinen haluaa elää omaa elämään, mutta olen katkera että 

ihminen johon reilu kaksi vuotta sitten luotin, jonka kodin omakseni valitsin, jonka takia selkäni toiselle käänsin, ei tehnyt kotia paikaksi jonne olisin halunnut mennä ja jossa olisin tuntenut olevani turvassa.

Mutta onneksi mulla on silti elämässä niitä tärkeitä ja välittäviä ihmisiä. Mulla on ihana äiti ja mä kadun ikuisesti sitä mitä mä sillen tein, oon saanu elämääni ihanan pikku A:n, hän joka perjantaina sanoi että on ollut ikävä, ei ketään oo mulle noin pitkään aikaan sanonut. Mulla on ihanat työkaverit. Mulla on veli. Ja mulla on mun oma ihana se kaikeista tärkein ja rakkain, hän maailman paras. Se jonka vuoksi oikeesti tekisi mitä vaan, se jota ilman en täällä selviäis. Mulla on sisko, sellanen sisko joka on vaan niin tärkee. Ja sitten on vielä ihana S. Usein mä mietin miten onnekas mun sisko on kun sillä on tollanen ystävä. Samanlaisesta mä haaveilen.

Because I`m happy

Ihana, mukava päivä takana Tampereella, särkänniemessä. Ihan parhautta.

"Kun aamulla herään, mä tuntee voin sen, tää on kaunis päivä, mä oon onnellinen"

"Vaikka me aina riidellään, niin sisko koita ymmärtää, en sua vaihtais mihinkään"

"Mut mun elämässä riittää kun oot tässä"

"Olkoon niin, olkoon niin, mä tahdon elää kaiken sen"

"Kauneus löytyy kun sisälle kurkistaa"

"Because I`m happy"

"Elää toisten hyväksi ei ole vain velvollisuuden laki, se on onnen laki"

"En käsitä miksi onnellinen haluaa vielä onnellisemmaksi"

"Jos et löydä onnea siitä missä olet, mistä muualta kuvittelet sen löytävän?"

"Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta uudelleen, eikä koskaan ole liian myöhäistä olla onnellinen"