Elämä on liian lyhyt siihen ett vihaa toist

Mä yritän aina olla satuttamatta mulle tärkeitä ihmisiä ja muutenki yhtään ketään, heidän mielipide on mulle välillä liiankin tärkee ja tekisin ihan mitä vaan heidän takia. Mä en halua että mun teot tai valinnat satuttaa muita. 

Niin mä oon ajatellu aina toimivani. Mutta silti sitä on tullu tehtyy virheitä, jotka on annettu mulle anteeksi. Sitä on satuttanu muita vaikka ei haluais. 

Samalla tavalla muutkin on tehny väärin, satuttanu vaikka ei ehkä ollu tarkotus. Tehny jotain mitä on vaikee unohtaa, mutta silti anteeksi kuuluis antaa. Niin toivois omalla kohdallakin. Muutenkin toimii ja tekee niinkun toivois itelle tehtävän.

Mä uskon että samaa asiaa ei tehdä toistamiseen jos sitä ei tarkoteta. Ehkä siihen anteeksi anto perustuu, luotetaan ettei sama toistu. Luottamus, anteeksi anto. Vaikka se ei aina ookkaan helppoa niin loppujen lopuksi silti oikein.

Kaikki hyvät hetket joita on ollu ja joita vois tulla lisää. Kaikki hyvä, onko sen menettäminen sen arvoista että vihotellaan. Ei, ei se oo. Miten paljon on antanu mulle, mitä kaikkea mulla ei ois ilman häntä, miten paljon hyviä hetkiä. 

Ehkä kaikki ansaitsee sen viimeisen mahdollisuuden vaikka sama virhe olisi tehty useastikkin. Kaikki tekee virheitä, kai kaikki ansaitsee anteeksi annon. 

Samalla tavalla kun mulle on annettu anteeksi niin nyt on mun vuoro antaa anteeksi. Luottaa siihen että samaa virhettä ei toisteta, luottaa ettei haluta satuttaa. Loppu peleissä ne teot osoittaa onko sen luottamuksen arvoinen, mutta silti ilman sitä anteeksi antoa ei oo luottamusta ja ilman sitä luottamusta ei oo mitään. 

Ja se että ei oo mitään niin ei sen kuulu olla niin. 

Vaikka me aina riidellään niin sisko koita ymmärtää en sua vaihtais mihinkään. 

Positiivisesti kateellinen

Voiko kateellisuus olla positiivista? Tai yleisesti ainakain mä ajattelen että kateellisuus on negatiivinen asia. Haluaisi itselle jotain mitä on toisella, ei soisi toiselle sitä mitä hänellä on, ei ole iloinen toisen puolesta siitä mitä hänellä on, haluaa ehkä tahallaan satuttaa. Haluaa itselleen hyvän mikä on toisella, ei ajattele muiden iloa ja onnea.

Mutta entä jos jollain on jotain mitä itsellekkiin haluaisi, mutta ei koskaan, ikinä, veisi toiselta pois sitä mitä hänellä on. On aidosti iloinen toisen puolesta. Ei mitään negatiivista. Toivoo, haluaa vaan itselle samaa, ilman että toinen menettää mitään, ilman että satuttaa ketään, ilman että ei voisi olla toisen puolesta iloinen. Mutta silti jollakin on jotain mistä itse haaveilee. 

Positiivinen kateellisuus. Tai vaan haaveilu. 

On ihmisiä, joille en koskaan haluaisi mitään pahaa, joita en ikinä tarkotuksella satuttaisi. En ikinä. On ihmisiä joilla on jotain mitä on ilo katsoa, mitä haluis itellekkin. Jotku asiat on sellasia mitä mä en voi enää saada. Mä en voi muutta mennyttä. Mä en voi muuttaa toisten käytöstä. Mä en voi päättää muitten valintoja. On silti myös asioita joita voin saada, mutta ei ne asiat tuu ja muutu sormia napsuattamalla tai tipu taivaasta. Valintoja, omia valintoja. Valintoja mitä on välillä vaikea näyttää, mutta valintoja jotka on enemmän kun selviä. Valintoja, joskus mennää metsään ja pahasti. Mutta ne mulle tärkeimmät valinnat on niin selviä ja varmoja ja tärkeitä että välillä tuntuu etten uskalla edes valita etten mokaa.  

Ei sillä että nyt ei ois asioita tarpeeksi tai että asiat ois jotenkin kovin huonosti. Ei. Mutta kai sitä aina voi haaveilla paremmasta ja enemmästä. Viemättä pois tätä hetkeä ja sen hyviä asioita, väheksymättä sitä mitä nyt on. 

Mutta en mä sillä tavalla oo kateellinen kenellekkään etten haluis nähdä niitä tai haluaisin niille jotain pahaa tai viedä niiltä jotain pois. Ei, en. Enemminkin haluun kuulla lisää juttuja menneestä, ja kaikesta mitä ne on joskus tehny. Ne on ehkä ihan parhaita! Haluu ennemmin nähdä sen mitä niillä on ja mitä joskus ehkä itelläkin on, haluu mieluummin olla aidoti ilonen, hymyillä, olla positiivinen. Positiivisesti kateellinen, jos niin voi sanoa.  Ja tietty oon tästä hetkestä myös ilonen, eikä se että haaveilen ja toivon enemmän ja parempaa vie pois sitä miten paljon tää nyky hetki merkitsee. Koska tää on enemmän mitä ikinä ajattelin, joten en mä voi olla kun ilonen ja kiitollinen. Mutta aina voi haaveilla ja varmaa kaikki haaveilee jostain, toivoo jotain. 

Toiveet, haaveet, asiat joiden eteen ja toteutumiseksi pitää ite toimia. Ylittää itsensä ja muutenki tavotella sitä mitä haluaa.