Jos mä oon oikee

Yksinäisyys joskus siihen hermostun

Halki aavikon jäisen rämmin kunnes havahdun
Kadehdin en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään
Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään
-------

Jos mä oon oikee

Miks kadulla mun läpi kävellään

Jos oon oikee
Miksen muista omaa nimeänikään
-------

Rautatieasema maanantaina ruuhkaisa

Kaikilla tuntuu olevan kiire ja suunta
Mä oon ulkopuolella vaik seison sisällä
Jos oon jo kotona, miten voi olla koti-ikävä
Mitä tarkoittaa, jossei tarinaan kuulu
Jos puhaltaa ikkunaan mut se ei huurru
Onko tää kaupunki täynnä elävii kuolleita
Vai katselenko kuvaa rajan toiselta puolelta
-------

Mitä silmät ei nää

sen sydän ymmärtää
totuutta etsii kestävää
Ehkä tänään, ehkä tänään
tähän kaikkeen vaivaan
Mitä silmät ei nää
sen sydän ymmärtää
jossakin kaipaus hellittää
Ehkä tänään, ehkä tänään
joku löytää taivaan
-------

luvattu on paljon

rikottu enemmän
-------

ei lupaukset paljon auta kun on tämä taakka

mä sivullinen olen aina kuolemaani saakka

ne piirsivät mun kartalleni pienen mustan pisteen

ja siitä pisteestä kodin teen
-------

Hei

Vaikka me aina riidellään

Niin sisko koita ymmärtää

En sua vaihtais mihinkään

En sua vaihtais mihinkään
-------

Hei sisko lähde mun mukaan

voidaan kiertää koko maailma

ja muistella niitä aikoja

sadepilvetkin meille nauroivat

Ota huolesi mukaan

mä voin kantaa ne sinun puolesta

ja jättää ne kauas jonnekin

minne tarvitse ei palata
-------

Hei ei oo mitään syytä nyt

itkeä kyyneleitä joita ei pitäisi olla

ja kun huomenna on kaikki kaunista
-------

Mä en tahdo olla sun tiellä,

mä en tahdo tuottaa ikävää
-------

Kaikki loppuu aikanaan

Jos kaikki muuttuis taas parhain päin

Pääsis ajassa pari vuotta taakse päin

Vois asiat koittaa paremmin tehdä

Sais uuden mahdollisuuden suhteita luoda

Ois nää päivät vaan pahaa unta

Todellisuus ois jotain aivan muuta

Nää ainaiset illat yksin loppuis

Kotona kaikki paremmaks muuttuis

Illalla ei tarvis itseään uneen itkeä

Ja aamusti sais iloseen aamuun nousta

Elämä menis taas raiteilleen

Kaikki asiat menis paikalleen

Viimein loppuis tää pitkä tuska

Päättyis nää jatkuvat vihat

Tulis takas onnet ihanat

Kun vaan sais ajat menneet takas

Hetket nää haudattais kuoppaan alas

Tää ainainen olo saa mut murtumaan

En oo ehjää enään nähnykkää

Ulkoopäin kaikki näyttää hyvältä

Sisältä mikään ei oo kunnossa

Fiilikset laskee päivä päivältä

Kyllästyneisyys nousee hetki hetkeltä

Luovuttaa en silti koskaan aio

Oon vahva selviin tästä

Mikään, ei mikään oo ikusta

Joten tää tulee myös joskus loppuunsa

Mua koetellaan mutta selviin kyllä 

Mä kestän mitä vaan ei mua saa kaatumaan

En koskaan romhda vapaaehtosesti

Heikkenen ehkä mutta romahda en

Jaksan vaa vielä vähän aikaa

Kaikki loppuu aikanaan 

Niinhän sitä sanotaan

Päivä 9 - uskoni

Nyt kun oon saanu uuden innostuksen kirjottamiseen ja voisin kirjottaa koko ajan, niin ajattelin että voisin jatkaa tätä haastetta, mikä jäi kesken sillon joskus.

Uskoni. Itse en ajattele että tässä pitäisi nyt ruveta kertomaan omasta uskonnollisesta näkemyksestä vaan ihan yleisesri mihin uskoo. Niitä on varmasti tosi paljon mihin uskon mutta laitan tähän nyt muutaman, mitkä tulee päälimmäisenä mieleen.

Ekana uskon että jokaisella on täällä maan päällä on se oikea. Jollain se voi asua ihan naapurissa ja joillakin toisella puolella maapalloa. Mutta uskon että jokaisella on se jonka kanssa kuuluu yhteen, että jokaiselle on se ihminen jonka kanssa kahdesta tulee yksi. 

Toisena uskon että paha saa aina palkkansa. Vaikka joskus tuntuukin että rikolliset pääsee liian helpolla, mutta mielestäni kyllä ne silti tulee saamaan teoistaan sen mitä heille kuuluu. Usein miettii että miksi vaikka siinä Espanjan juna onnettomuudessa, kuski selvisi hengissä, mutta niin monia muita menehtyi. Mutta tälle kuskille on varmasti suuri tuska joutua kantamaan lähes sadan ihmisen henkeä harteillaan.

Kolmantena uskon että mikään ei oo ikuista. Jotkut asiat voivat olla pitkäkestosia, mutta mikään, ei mikään oo ikuista kaikki loppuu aikanaan.

Neljäntenä uskon että, asiat kääntyy aina parhain päin. Joskus siihen saattaa mennä kauankin aikaa, mutta lopulta, ajan kanssa, asiat paranevat.

Yksin ja yhdessä

Joo, vappu sit oli ja meni ja ei kyllä ollu kovin kummonen vappu, olin meinaan kotona, kyllä kotona, mut en yksin jaksunu mihinkää lähtee ku en seuraa saanu, mut eipä kai se mitää ens vuonna sit uusiks! Tein eilen munkkeja, tein niitä kakskytviis ja yhtää ei oo enää jäljel. Nii et ne oli iha hyvii! 

Tänään en oo tehny mitään kummempaa, ollu vaa kotona ja sit kävin Annun kaa elokuvissa kattoo Vuoden se kestää. Se oli aika perus elokuva, ehkä vähä juoneton, mut kyl se meni. Finnkinos oli vaiks kui paljo väkee jono oli iha ovel asti ja sit mentii sin sillee et oltii sie varttii vail ja ne liput piti hakee viimeistää tasalt ja sit saatii ne liput 17:59:34, et ei menny yhtää tiukil! Koko sali oli iha täyn et olis varmaa menny aika pia jos ei oltais ehitty hakee niit, mut onneks ehittii!

 Tänään on toukokuun eka päivä ja enää kuukausi ja sit on lukion eka luokka takana! Tää aika on menny niiin nopeesti. Kesä menee silti varmaa vie nopeemmi, mut ei sil välii kunha siit tulee kiva ja hauska ja muutenkin toiminnan täyteine. Sitä toivon, vaikka en siihne välttämättä usko, sillä jos katon kesiä tästä taaksepäin ni en koko yläaste aikasilla kesinä en tehny paljoo mitään kavereitten kaa. Miks? No, koska niitä ei ollu tai olihan niitä muutamia, mutta sitten ne oli sellasten ihmisten kaa jotka ei halunnu olla mun kaa ni sit jäin yksin. Mutta onneks se on jo historiaa ja nyt on kavereita ja suunnitelmiakin kesäks, kunhan ne nyt vaan toteutuis!! 

Nyt kun rupesin miettii yläaste aikoja, ni miks jotku ihmiset haluu olla niin ilkeitä ja tehdä toisille tahallaan kiusaa? Jättää ulkopuolelle ja haukkua? Mitä ne siitä hyötyy? Miks jotku tekee sitä? Ne ajat, tai siis eihän siitä oo kun vuosi aikaa, mut kumminki ni on jättäny jälkii muhun. Nykyään jos joku kysyy et voinks olla, ni heti aattelen että ei se oo tosissaan, ei kukaan haluu mun kaa viettää aikaa.

Mua ei ikinä kysytty mihinkää mukaan ja jos ite pyysin päästä mukaan tekosyitä löyty aina. Välitunnilla mun eteen tultii seisoo ja tönittii pois ja "eristettii" muusta joukosta. Tällä hetkellä en oo niitten ihmisten kaa tekemisissä enkä haluukkaa. Sillon olin aina vapaa-ajalla yksin, aina. Nykyään en oo enää niin usein yksin vapaa-ajalla, mutta silti aika paljon, mutta ei se mua enää haittaa, oon tottunu siihen ja ne hetket kun oon kavereitten kaa on niin ihania. Uskon ja toivon että joskus saan taas viettää paljon aikaa ystävieni ja kavereitteni kanssa.

Toisaalta toi että mua on jätety ulkopuolelle ja haukuttu on opettanu mulle tosi paljon. Oon yläasteen aikana oppinu arvostaa ystäviä ja läheisiä ihmisiä ja niitten seuraa. Kun se ei ollukaa enää päivän selvää että viikonloppuna ollaan kavereitten kaa ja että ne hetket kun ollaan muualla kun kotona muitten kun perheenjäsenien kaa oli harvinaisuus ni se avas jotenkin mun silmät että jotku on joutunu kokee tätä koko elämäs, mä sentään vaan kolme vuotta. 

Ei mulla silti nyttenkään liika kavereita oo mutta enemmän kun yläasteella. Ja suoraan voin sanoa että ystäviä ei ole yhtään, mutta ei se haittaa kaverit on hyvä alku ja mikä ehkä tärkeintä mulla on aivan ihana isosisko! Hän on mun paras ja ainoa ystävä tällä hetkellä ja hänestä en luovu koskaan, en koskaan!!

Te kaikki siellä arvotakaa ystäviänne ja kavereitanne. Pitäkää niistä kiinni ja muistakaa että ei oo itsestään selvää että kavereita ja ystäviä on. Älkääkä te jättäkö muita yksin, se sattuu. Ja arvostakaa muita sellasina kun ne on!