Viimisen vuoden aikana on tuntunu että elämä junnaa paikallaan. Teen sämpylää neljättä vuotta työkseni, asun kolmatta vuotta pienessä yksiössä, katon melkee joka ilta leffaa tai sarjoja, joka sunnuntai meen mummulaan ja perjantaina äitille, käyn samassa baarissa melkeen joka viikonloppu, teen lähes saman lenkin pari kertaa viikossa, joka aamu syön puuroa mustikoilla ja yleisin kokkaus on nuudelit. Mikään ei muutu, elämä junnaa samaa rataa eteenpäin päivästä toiseen.
Joo, tiedän oma vika. Itehhän sitä elämää vois muuttaa toiseen suuntaan. Enkä mä nyt valita että asiat ois huonosti. Kyllä mä tykkään nuudeleista ja puurosta mustikoilla, on kivaa lähteä viikonloppuna ulos, äitillä ja mummulassakin tykkään käydä viikottain. Ei siinä mitään, mutta jotain, jotain uutta. (Okei patonkien teosta en tykkää, mut nii. )
Vaikka mä tykkään mun elämästä nyt, mulla on ystävii ja kavereita. Niin töissä, koulussa kun vapaallakin. Mä en oo yksin ja mulla on hyvii tyyppei ympärillä, joita en vaihtais pois. Tykkään koulusta ja mun kämppäkin on ihan kiva. Mun elämä menee ihan hyvin. Mutta emmä osaa selittää, haluisin vaan kaiken tän lisäks mitä mulla nyt jo on, jotain uutta.
Myöhänen uudenvuoden lupaus muuttaa jollain tapaa mun elämää toiseen suuntaan vuonna 2017. On se sitten se että rupeen tekee parempaa ruokaa useemmin tai se että pääsen vihdoin patonkien parista pois mut jotain. Jotain uutta ja muutosta tuovaa mun elämää tänä vuonna(toivottavasti).
