Yksin ja yhdessä

Joo, vappu sit oli ja meni ja ei kyllä ollu kovin kummonen vappu, olin meinaan kotona, kyllä kotona, mut en yksin jaksunu mihinkää lähtee ku en seuraa saanu, mut eipä kai se mitää ens vuonna sit uusiks! Tein eilen munkkeja, tein niitä kakskytviis ja yhtää ei oo enää jäljel. Nii et ne oli iha hyvii! 

Tänään en oo tehny mitään kummempaa, ollu vaa kotona ja sit kävin Annun kaa elokuvissa kattoo Vuoden se kestää. Se oli aika perus elokuva, ehkä vähä juoneton, mut kyl se meni. Finnkinos oli vaiks kui paljo väkee jono oli iha ovel asti ja sit mentii sin sillee et oltii sie varttii vail ja ne liput piti hakee viimeistää tasalt ja sit saatii ne liput 17:59:34, et ei menny yhtää tiukil! Koko sali oli iha täyn et olis varmaa menny aika pia jos ei oltais ehitty hakee niit, mut onneks ehittii!

 Tänään on toukokuun eka päivä ja enää kuukausi ja sit on lukion eka luokka takana! Tää aika on menny niiin nopeesti. Kesä menee silti varmaa vie nopeemmi, mut ei sil välii kunha siit tulee kiva ja hauska ja muutenkin toiminnan täyteine. Sitä toivon, vaikka en siihne välttämättä usko, sillä jos katon kesiä tästä taaksepäin ni en koko yläaste aikasilla kesinä en tehny paljoo mitään kavereitten kaa. Miks? No, koska niitä ei ollu tai olihan niitä muutamia, mutta sitten ne oli sellasten ihmisten kaa jotka ei halunnu olla mun kaa ni sit jäin yksin. Mutta onneks se on jo historiaa ja nyt on kavereita ja suunnitelmiakin kesäks, kunhan ne nyt vaan toteutuis!! 

Nyt kun rupesin miettii yläaste aikoja, ni miks jotku ihmiset haluu olla niin ilkeitä ja tehdä toisille tahallaan kiusaa? Jättää ulkopuolelle ja haukkua? Mitä ne siitä hyötyy? Miks jotku tekee sitä? Ne ajat, tai siis eihän siitä oo kun vuosi aikaa, mut kumminki ni on jättäny jälkii muhun. Nykyään jos joku kysyy et voinks olla, ni heti aattelen että ei se oo tosissaan, ei kukaan haluu mun kaa viettää aikaa.

Mua ei ikinä kysytty mihinkää mukaan ja jos ite pyysin päästä mukaan tekosyitä löyty aina. Välitunnilla mun eteen tultii seisoo ja tönittii pois ja "eristettii" muusta joukosta. Tällä hetkellä en oo niitten ihmisten kaa tekemisissä enkä haluukkaa. Sillon olin aina vapaa-ajalla yksin, aina. Nykyään en oo enää niin usein yksin vapaa-ajalla, mutta silti aika paljon, mutta ei se mua enää haittaa, oon tottunu siihen ja ne hetket kun oon kavereitten kaa on niin ihania. Uskon ja toivon että joskus saan taas viettää paljon aikaa ystävieni ja kavereitteni kanssa.

Toisaalta toi että mua on jätety ulkopuolelle ja haukuttu on opettanu mulle tosi paljon. Oon yläasteen aikana oppinu arvostaa ystäviä ja läheisiä ihmisiä ja niitten seuraa. Kun se ei ollukaa enää päivän selvää että viikonloppuna ollaan kavereitten kaa ja että ne hetket kun ollaan muualla kun kotona muitten kun perheenjäsenien kaa oli harvinaisuus ni se avas jotenkin mun silmät että jotku on joutunu kokee tätä koko elämäs, mä sentään vaan kolme vuotta. 

Ei mulla silti nyttenkään liika kavereita oo mutta enemmän kun yläasteella. Ja suoraan voin sanoa että ystäviä ei ole yhtään, mutta ei se haittaa kaverit on hyvä alku ja mikä ehkä tärkeintä mulla on aivan ihana isosisko! Hän on mun paras ja ainoa ystävä tällä hetkellä ja hänestä en luovu koskaan, en koskaan!!

Te kaikki siellä arvotakaa ystäviänne ja kavereitanne. Pitäkää niistä kiinni ja muistakaa että ei oo itsestään selvää että kavereita ja ystäviä on. Älkääkä te jättäkö muita yksin, se sattuu. Ja arvostakaa muita sellasina kun ne on!