Koska ystävät tekee niin ❤️

Mikä ero on ystävällä ja kaverilla? Voiko molemmat olla yhtä tärkeitä? Mistä tietää kuka on oikee ystävä ja kuka ei? Missä menee ystävän ja kaverin raja? Kuka on ystävä ja kuka kaveri? Vai onks ne sama asia? 

Ystävyys, ystävä, kaveri, kaveruus. Kuka on parempi ja kuka huonompi, kuka on paras ja kuka hyvä? Mistä tietää kuka on kaveri ja kuka ystävä? Mikä määrittää ne? 

Katsooko ystävyys ikää, sukupuolta, välimatkaa, erilaisuutta muutenkin? Tarviiko olla samanlainen? Haittaako jos ystävät on kuin yö ja päivä? Ei, ei, ei.

Kuinka usein ystävää nähdään? Kuinka usein puhutaan? Onko väliä jos nähdään harvemmin, onko se sillon ystävyyttä? 

Voiko hyvä ystävä muuttua huonoksi? Tai toisinpäin, huono ystävä hyväksi? Onko ystävyys ikuista? Voiko se loppua? 

Voiko olla monta ystävää? Tarviiko ystävät laittaa järjestykseen? Voiko kaikki olla yhtä hyviä? Mitä ystävät tekee ja mitä ystävät ei tee? Koska toista voi sanoa ystäväksi?

Mun mielestä se kuinka usein nähdään ei määrittele sitä miten hyvä tai huono ystävä on. Enemmin mulle tärkeempää on se mitä ajattelee toisesta ihmisestä, luottaako häneen, miten paljon voi kertoa hänelle asioista. Se että ihminen on rehellinen, aito. Mulle itselle yks tärkeimmistä on se että voi luottaa. Niitä ihmisii ei oo ihan liikaa, mutta ne ketkä on niin näin mä niitä kuin usein tai harvoin vaan niin ne on aina tärkeitä, merkitsee paljon, ystäviä. 

Sitten on niitä joiden kanssa on vietänny aikaa, viettää aikaa, mutta se ei oo samanlaista. Mä en tiedä niiden elämästä paljoakaan, eikä ne mun. Miks? Mä en tiedä. Mulle on korkee kynnys puhuu kenellekkään mitään mun elämästä, niin se että mä puhun vaatii sen luoton ainakin mun puolelta. Se ei silti tarkota ettei ne ihmiset vois olla mahtavia, mukavia, ihania tai ettei niitten kanssa haluis viettää aikaa. Tottakai haluaa, tai mä ainakin haluan. Mun ystävyydet ei ainakaan syty kovin nopeesti, ja se vaatii aikaa, näkemistä, näkemistä ja sitä jotain että on muutakin puheen aihetta kun sää. Mä oon ehkä tosi vaikee sen suhteen, super hiljanen ennen kun rupeen puhumaan, mutta se puhe kyllä tulee ennemmin tai myöhemmin, ite haluisin että ennemmin.

Mä tykkään yleisesti luoda keskustelua muiden elämän ja asioiden ympärille. Mua kiinnostaa miten muilla menee ja näin. Ei kyse oo siitä etten haluis kertoo omasta elämästäni, vaan ennemmin siitä että mä haluun tietää miten muilla menee, mua kiinnostaa niitten jutut ja niitä on aina yhtä kiva kuunnella ja mun on helpompi puhuu muusta kun mun omasta elämästä, ainakin vielä. Mä en kovin usein alota itte puhumaan mun elämästä ja asioista. Toisaalta haluis ehkä
puhuu enemmän, mutta mulle tulee itsekäs tunne jos puhutaan musta ja mun asiosta. Ei tarvis, kyllä mä sen tiedän tai ainakin luulen niin.

Se että voiko ystävyys loppua niin ehkä se sillon oo ollu oikeeta, aitoo ystävyyttä. Mutta ehkä toisaalta jotkut ystävyydet tulee jossain kohtaa siihen loppu pisteeseen, ehkä kasvetaan liikaa erilleen. Mä en tiedä. Vai palaako ystävyys aina takas? Vai voiko ystävyyden katkasta? Mitkä riidat on liikaa jopa hyville ystäville? Onko jotain sellasta mitä ei voi sopia? Vai onko ystävyys ikuista? 

Oli miten oli niin kaikista ystävistä ja kavereista pitää olla kiitollinen. Tai mä ainakin oon. Mä oon oppinu ettei niitä saa pitää itsestään selvänä asiana. Kaikki kaverit ja ystävät on ihana asia, näki niitä kuinka usein tai harvoin vaan. Ja tottakai uusien 
kavereiden ja ystävien saanti on aina ihana ja hyvä juttu, ei sillä ettei tällä hetkellä ois jo mitä parhaimmat ystävät ja kaverit mun 
elämässä, oon super kiitollinen ja ilonen heistä!

Vaikka kaikista ystävistä ja kavereista on tosi kiitollinen, niin silti suhteet kaikkiin on erilaiset. Toisten kanssa viihtyy paremmmin kuin toisten, puhutaan eri asioista, toiset tietää enemmän kun toiset, toisille on helpompi puhuu, toisii nähdään useemmin kun toisii, tehdään eri asioita, toisiin luottaa enemmän kun toisiin. Ja kyllä mä myönnän että toiset on merkinny mulle enemmän, merkitsee enemmän, vaikka mä en haluakkaan laittaa ihmisiä mihinkään järjestykseen. Mutta niinkun oon ennenkin ehkä sanonut niin tietyt 
ihmiset on muuttanu mun elämän niin paljon parempaan, ne merkitsee 
niin paljon ja on muutenkin ihan huippuja että sitä merkitystä, 
tärkeyttä ei voi verrata muuhun.

Ystävyys, sitä haluu vaan parantaa, tai mä ainakin haluun. Niin 
paljon parannettavaa vielä. Haluu olla parempi toinen, jakaa asioita enemmän ottaa enemmä yhteyttä, puhua enemmän omastakin elämästä. Mä oon niissä huono, mutta mä teen sen eteen niin että ne paranee. Mä haluun sitä. Mä haluun olla parempi toinen. 

Ystävät, ei niitä korvaa mikään. Mä oon saanu huomata sen, ja 
toivon, uskon ettei mun tarvi koskaan enää uudelleen sitä kohdata. 
Mä haluun vaa tutustua lisää, viettää aikaa, nähdä, pitää kiinni. Saada uusia ystäviä, olla menettämättä nykysiä. Ne kaikki on super ihania, parhaita. Ei täällä selviäis kauaa ilman ystäviä. 

Koska ystävät tekee niin. Mut niinhän ne tekee, ja se on ihana asia. Toivottavasti tekee, tehdään, on pysyy nyt, aina ja ikuisesti. "Koska ystävät tekee niin" -sanat jotka on omalla tavallaan jotain niin parasta. 

Ihanat ystävät mulla!😚💕💕 Ystävät joista ei haluu koskaan eroon, ei haluu menettää! Ystävät joista haaveilin niin monta vuotta. 

Niin hyvässä kun pahassa

Onko sillä merkitystä mitä on menneisyydessä tapahtunut? Kuinka paljon se saa tai voi vaikuttaa nyky hetkeen? Miten sanotut sanat ja teot vaikuttaa tähän hetkeen? Niin hyvässä kun pahassa? 

Hyvässä on helpompi pitää ne hyvät teot ja ihanat sanat ajatuksissa niiden merkitys on suurin. Ainakin mulla. En mä haluu unohtaa niitä, eikä niitä tarvikkaa. Tässä hetkessäkin on paljon hyviä asioita ja niitä tulee koko ajan lisää. Asioita, sanoja, ihmisiä joita ei haluu unohtaa, jotka haluu pitää elämässä. Sanat ja teot ajatuksissa, ja ihmiset ajatusten lisäksi ihan mukana omassa elämässä. Mutta kuinka paljon menneet hyvät asiat vaikuttaa tähän hetkeen? Mulla ne vaikuttaa tosi paljon, tai niin mä luulen. Ne kaikki hetket kun on ollu ihanien ihmisten kanssa ja nähny ylipäänsä ihmisiä, ne kaikki sanat niitä on paljon mutta ne jää mieleen. Ne hyvät asiat saa uskomaan että asiat jatkuu myös hyvänä, tärkeet ihmiset pysyy, ei jää yksin, on vielä lisää hyviä hetkiä, tulee se tunne että niitä hyviä asioita on. Ja loppupeleissä niillä on se suurin ja tärkein merkitys, mistä vaan mennään yli ja kaikesta selvitään jos on jotain hyvää elämässä. Tärkeimpänä ihmiset. Mun mielestä menneillä hyvillä asioilla ja sillä että niitä tulee lisää on merkitys ja ne vaikuttaa tähän hetkeen. Mä uskon, tiedän että jos nyt tulis jotai ikävää mä selviin siitä, mutta vuosi, kaksi vuotta sitten mä en ois voinu sanoa samaa.

Entäs huonot ja ikävät asiat? On niitäkin, mutta niitä yrittää enemmän unohtaa eikä niitä halua pyöritellä ajatuksissa. Ne vaikuttaa silti, ainakin mulla. Ei paljoa mutta silti. Ei yläaste ajat oo enää päälimmäisenä mun mielessä ja vaikuttamassa kaikkeen, mutta pienemmät asiat, yksittäisemmät ikävät asiat. Ne vaikuttaa mun nyky hetkeen tällä hetkellä enemmän. On ihmisiä, joista ei tiedä mitä pitäis ajatella, koska menneet ajat. On tapahtunu jotain, mitä ei haluu enää tapahtuvan joten välttelee sellasia tilanteita. 

Mun elämään hyvät asiat vaikuttaa enemmän ja hyvä niin. Välillä tulee tunnekkin että älä vaan mokaa, koska nyt on ihan liikaa menetettävää ja se on ajatus mikä ei käyny vuosi sitten mun mielessä lainkaan. Sitä tajuaa miten hyvin loppupeleissä asiat on. Kaikkien ihmisten kanssa välit ei oo sellaset kun haluis ja on niitä ei niin hyviäkin asioita, mutta pääosin kaikki on hyvin. On ihmisiä joiden kanssa välit on tosi hyvät ja on paljon muutenkin hyviä asioita, ihan pieniä ja arkisiakin, mutta silti. Ja toivottavasti asiat pysyykin näin. Tulee lisää enemmän hyviä asioita menneeseen ja vähemmän niitä ei niin hyviä. 

Toivottavasti tuleva viikonloppukin tuo lisää niitä hyviä muistoja! :D 

Elämä on täynnä valintoja, ja jokanen tekee omansa

Mun mielesä on ihan okei ja hyvä juttu että kaikilla on omat mielipiteet asioista ja ihmisistä. Sekin on ihan okei että omat mielipiteet sanoo ääneen. Mutta se että ne mielipiteet lähtee siihen että ne on muiden valintojen sekä mielipiteiden arvostelua, lyttäämistä ja haukkumista niin se ei mun mielestä oo okei. 

Mun mielestä jokanen saa tehdä ite omat valintansa, koski ne sitten asioita, ihmisiä, ihan mitä vaan. Elämä on täynnä valintoja ja jokanen tekee omat valintansa. Välillä mennään metsään ja pahasti, mutta niistä ehkä oppii. Eikä siinä oo mun mielestä mitään vikaa että sanoo oman mielipiteensä koskien jonkun muun valintaa, mutta vaikka ois jostain asiasta eri mieltä niin eikö sitä joskus vois tehdä muutakin kun lytätä ja olla niin negatiivinen.

Tuntuu että yheltä suunnalta, tein mä mitä vaan yhteen asiaan liittyen tai useempaankin, niin se on väärin. Eikä riitä että sanotaan oma mielipide, vaan pitää jatkaa sitä arvostelua ja syyttämistä. Miks pitää olla niin negatiivinen? Olisko asiat sitten paremmin jos tekee heidän mielipiteen mukaan? Ei, ei todellakaan. Ei mun mielipide muutu heidän mielipiteiden mukana, ennemmin niitä ihmisiä kohtaan mun mielipide muuttuu. En mä halua mitään riitaa, välirikkoa tai mitään sellasta. Mutta mä haluisin että joskus voitas olla vähän positiivisempia.

Ne perusteet että miksi mun valinta on väärä on jotain ihan hullua. Joo, on mun elämä muuttuu tiettyjen valintojen myötä, mutta mun mielestä parempaan. En mä haluis takas aikoja vuosi, kaksi tai kolme sitten. Tuntuu että on ihmisiä jotka haluis. Se on asia mitä mä toivon kaikista vähiten, mä en koskaan enää haluu niitä aikoja takas. En mä haluu muuttaa pois tai eroon yhdestäkään ihmisestä. Ne on ihan parhaita! Ja muutenkin kaikki on melko hyvin nyt. Miks muutkin ei vaan vois olla siitä ilosia. Nyt on jotain mikä saa iloseks ja hymyilemään, on jotain muutakin seuraa kun oma itse, on ihania ihmisiä elämässä, on muutakin sisältöö elämällä kun olkkarin seinät. Se on mun mielipide, mut se on myös mun elämä, se mitä ne on siitä mieltä niin ihan sama. Sano ne mitä vaan niin mä en helposti takas siihen elämää mee.

Ei kaikesta tarvi olla samaa mieltä, ei tietenkään. Mutta mun mielestä jokasen valintoja ja mielipiteitä pitäis joillain tasolla hyväksyä. Kaikki kulkee eri polkuja ja se on hyvä juttu. Jokanen tekee omat valintansa. Mä teen omat valintani, mulla on omat mielipiteeni. Olkoon muut eri mieltä, mutta mä seison mun mielipiteiden takana, mä oon tehny mun valintani siitä huolimatta että jonkun muun mielestä se on väärä. Ei sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta nyt mä oon tässä hetkessä ja teen niin kun nyt tuntuu oikeelta.