Joskus tulevaisuudessa mä oon voittaja!

Miks on niin vaikee unohtaa menneet ja jatkaa tulevaan? Miks ei voi vaa unohtaa? Miks se kaikki nostaa päätään? Miks sen pitää olla niin vaikeeta?

Ne kaikki on jo takana, menneisyydessä. Mutta silti, silti se ei jätä rauhaan. Ne ajatukset kieppuu ympyrää. Haluisin vaa unohtaa, jättää ne ihmiset, niiden teot ja sanat omaan arvoonsa, nousta voittajana ylös ja pitää pään ylhäällä. Aina.

Mutta miten se onkaan niin vaikeeta. Vaikka kuinka yritän hyväksyä, sivuuttaa ja unohtaa, niin se saa aina mut itkemään. Eikö riittänyt että ne teki sitä koko ylä asteen? Miks sen kaiken pitää seurata mua vieläkin kun kaikki on muuten ihan hyvin? 

Sen kaiken hautaaminen, niiden ihmisten kohtaaminen. Ei jaksa enää. Ei jaksa enää hymyillä nähdessä, olla kuin mikään ei tuntuisi enää miltään. Olla välittämättä.

Joskus tulevaisuudessa mä oon voittaja. Oon päässy yli ja jatkanut ilman ajatuksen hieventä niistä ajoista. Ne ihmiset ei vaikuta enää muhun mitenkään, ne ihmiset ei saa mua enää alas. Vielä joskus tää kaikki ei mahdu enää mun ajatuksiin. Joskus ne kaikki haavat parantuu. Joskus vielä se kuori minkä ne teki mulle murentuu. Joskus vielä, joskus se tapahtuu!