Menneessä ajassa on asioita mitä mä en tykkää muistella. Asioita jotka saa niin paljon ikäviä muistoja ajatuksiin. Mä luin yhen tekstin netistä, joka alko sanoilla "Aina koulussa ei ole kivaa." Ei sitä koskaan unohda, vaikka sitä haluais. Vaikka tällä hetkellä asiat on paremmin niin tänään kun mä luin sitä tekstiä niin mä tajusin että ei sitä koskaan tuu pääsee eroon siitä. Sillon kun asia ei oo esillä mitenkään niin tuntuu että mä oon jättäny ne ajatukset taakse, ne ei vaikuta muhun enää mitenkään. Mutta tänään sai huomata että ei mun tarvinnu lukee kun pari ekaa rivii ja siinä se. Se kaikki vaikuttaa, se jättää jäljet, ei ne lähe pois.
"Se kun nurkka on ainoa, johon nojata"
"Se kun seisoit yksin välitunnit"
"Se kun jokainen päivä tuntui taistelulta, sillä sinä jäit aina yksin"
"Se kun muiden katseet vain pahensivat asiaa"
"Se kun sekä ulkonäkösi, luonteesi ja taitosi haukuttiin niin pahasti, että lopulta tunsit, ettei sinusta ole mihinkään. Tunsit olosi vain kasaksi arvotonta ihmismassaa"
Mutta menneet on onneksi menneitä. Eteenpäin mennää, tapahtu mitä vaan. Ja eteenpäin on menty. Taas hetki kun osaa arvostaa entistä enemmän sitä mitä nyt on. On ihmisiä ja asioita jotka saa nauramaan, hymyilemään ja muutenkin vaikuttaa positiivisesti. Ne on ne tärkeimmät, niistä pitää vaan osata pitää kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti