Hyvä huono viikko

"Mä käytin vuosia aikaani teihin. Vihdoin käytän aikani itteeni." Mä kuulin ne sanat kaks kertaa. Samana päivänä. Ekan kerran sanojalta itse ja toisen kerran muualta. Mä en tajua miten se voi sanoa noin, varsinkaan sen jälkeen mitä se todellisuudessa on tehny. Tuntuu vaan ettei sitä ihmistä kiinnosta lainkaan, ja noitten sanojen jälkeen se katkeruus mikä mulla oli sitä kohtaan niin tuli uudestaan esiin. Varsinkin sen jälkeen kun mä kuulin noi sanat toisen kerran. Jotenkin noi sanatkin toi ne ajat mieleen. Sen miten mä sillon toivoin että se ihminen ois ollu enemmän läsnä. 

Tää viikoloppu on muistuttanu aikoja enne kesää. Mutta oli ehkä hyvä että tällenen tuli, ja ihan oikeeseen väliin tuli. Ei sillä että tää ois ollu jotenkin hyvä ja mukava viikoloppu. Ei, ei lainkaan. Oon nukkunut molemmat yöt tosi huonosti, samalla haluisin vaan nukkua mut en saa nukutuks. 

Ennen kesää mulla oli viikosta toiseen sama fiilis. Välillä tuli parempia päivii väliin mutta pääsääntösesti se oli tota. Viime ajat viikoloppu on ollu sellanen loppu viikolle, ja maanantai on alottanu viikon taas uudella vaihteella. Tää viikoloppu ei tehny sitä. 

Tää oli se viiminen varmuus mulle, mä en aio enää koskaan kokea sitä uudestaan. Mä en päästä tätä enää siihen mitä se joskus oli. 

Mä en halua että mä joskus mietin että miks mä en tehny mitään. Mieluummin mä miettisin että ainakin mä yritin. Tää viikko on ollu niin ajatuksia herättävä, välillä tuntuu että liikaakin. Varsinkin yöllä, kun haluis vaan nukkua. Tää viikko tuli silti tarpeeseen. Sitä tajus että mitä ei halua menettää. Tajus että kuinka paljon ne  ihan oikeesti merkitsee. Toivottavasti nyt ei oo liian myöhästä.

Uus viikko on kumminkin edessä. Uus viikko uusilla ajatuksilla. Toivottavasti paremmilla unilla ja alotetulla askeleella eteenpäin.