Mikä päivä, kauhee kaaos päivä töissä. Tuntu ettei se loppunu lainkaan, mutta ihanaa nyt se on ohi.
Tää viikko on ollu hyvä, ei oo tapahtunu mitään kauhee huonoa. Ei mitään normaalista paljoo poikkeavaa. Miettiny mä oon paljon, mitä haluun tulevaisuudelta, miten sitä pitäis muuttua ja mitä pitäis tehdä. Mä toivon että tänä yönä saisin rauhan niistä ajatuksista ja saisin nukuttua ees yhen yön tällä viikolla hyvin. Huomenna päivällä, illalla, yöllä ihan koska vaan voin taas sitten miettiä tai tehä jotain muuta. Tai niin aion tehdä.
Mä haluun pitää mahdollisimman paljon tärkeitä ihmisiä mun elämässä, ihmisiä joiden kanssa viihtyy joihin ja voi luottaa edes vähän. Ja varsinkin ne ihmiset joihin voi luottaa täysin. Yhden ihmisen kanssa mä haluun sopia välit, edes vähän nykystä paremmaksi. Sen jälkeen mulla on vielä se kaikkein tärkein mulle edessä. Mun pitää, mä haluun muuttuu paremmaks, enemmäks toiseks. Se mikä vaatii multa eniten, mut samalla se joka merkitsee mulle eniten.
"Miksi ihmiset toisiaan satuttaa ja miksi vasta jälkeen päin kaduttaa?"
"Miksi kyselen tai ajattelen löydänkö joskus vastauksen?"
"Ilman luottamusta meillä ei oo mitään."
"Mä haluun ett tiedät sen sua ajattelen."
"Joskus lähtemisellä ei ole mitään tekemistä heikkouden kanssa vaan voiman kanssa. Emme kävele pois siksi, että haluamme muiden ymmärtävän arvomme, vaan siksi että ymmärrämme sen vihdoin itse."
"Ikinä ei tule täysin vapaaksi jos ihailee toista liikaa."
"Ehkä myrskyjä onkin vain siksi että niiden jälkeen saataisiin jälleen auringonnouse."
"Täytyy lähteä että voi tulla takaisin."
"Hänellä oli suuri suku ja paljon tuttavia, katsos, tuttavia voi olla kuinka paljon tahansa, vaikka ei olisi yhtään ystävää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti