Kilpailemisessa katotaan yleensä kuka on parempi ja kuka huonompi. Yritetään olla ite se paras ja jättää muut taakse.
Yleensä kilpaillaan siitä mikä on tärkeää. Tuntuu että asiat, ihmiset, jotka on mulle tärkeitä elämässä niin tosi monen ympärillä on kilpailua. Kilpailua kumpi huomioidaan enemmän, kumpi saa enemmän aikaa, kumpi on tärkeempi, kumpi on vaan parempi.
Kilpaillaan kumpi voittaa tän erän, mutta vaikka voittaiskin niin ei se voitto tunnu oikeelta. Ja kun hävii tekee enemmän että voittais seuraavan erän. Tuntu että ilman kilpailua hävii ne tärkeet asiat, joista kilpailee. Mut ei se mee niin.
Mut mun kilpailut on ohi, mä en vaan jaksa tällä hetkellä. Mä voin olla se huonompi, mä voin jäädä kakkoseks. Mut mä en vaa haluu satuttaa tällä enää itteeni tai muita. Mä en haluu kilpailla enää ketää vastaan. Ei sillä etteikö se mistä kilpailua on ei ois mulle tärkeetä. On, kaikkein tärkeintä. Ja ehkä just siks koko kilpailussa ei oo mitään järkee, mä en haluu satuttaa ketään sillä että mä yritän olla parempin kun joku toinen.
Miten helppoa tai vaikeeta tulee olemaan niin saa nähdä. Mutta se ettei voi olla samalla viivalla ilman kilpailua niin ei siitä tuu mitään, paitsi riitoja. Jos toinen haluu olla parempi, voittaja niin tällä hetkellä mä oon valmis olemaan se kakkonen. Mä voin olla alemmalla viivalla kun nähdään. Minkään muun ei tarvis muuttua, kun sen jatkuvan kilpailun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti