Sitä on vaikee sanoo mikä on paras ja mikä huonoin tapa viettää juhannusta tai eihän sitä voi edes sanoa. Neljä vuotta sitten paras tapa oli mökillä sukulaisten kaa, vuosi sitten kotona yksin ja tänä vuonna Länsi-Porin suurimmilla festareilla ihanien ihmisten kanssa. Erilaisin juhannus koskaan, tai muutenkin taas uusi asia mitä koskaan ennen kokenu. Paras tapa viettää juhannus tänä vuonna.
Kyllä mä vähän mietein mitäköhän tästä tulee, jotenkin ihan uus tilanne. Yhden epäilyn kuulin muualtakin mut torstaina mä päätin että hyvä siitä tulee, sinne vaan. Ja hyvähän siitä tuli. Ehkä mä alan pikku hiljaa ihan oikeesti uskoo siihen että ketään heistä ei vaan voi epäillä, jos on noin mahtavia ihmisiä niin en mulla tai muillakaan oo mitän syytä epäillä yhtään mitään.
Toisaalta mä ymmärrän toiselta suunnalta tulevat epäilyt jollain tapaa, mut toisaalta en yhtään. Kaikki ei mee aina samalla tavalla. Mun mielestä se mitä mä ajattelen pitäs merkitä heillekkin enemmän. Mut se mitä mä ite epäilen niin tai emmä epäile, se vaan tuntuu vieläkin tosi uskomattomalta että ihan oikeesti pääsee vaan mukaan, miten kauan he kaikki on tuntenu, mitä kaikkee he on kokenu yhdessä ja silti aina vaan pääsee mukaan. Siinä on mahtavia ihmisiä, koskaan he ainakaan näyttäny sitä ettei ois tervetullut. Aivan mahtavii ihmisii, ihan kaikki, he joita tuntee enemmän mut varmasti myös he joita tuntee vähemmän.
Mä oon tuntenu heitä tosi vähän aikaa, kaks vuotta ja siitä alaspäin, mut sen kahden vuoden aikana mä oon tehny enemmän asioita kun monia vuosia ennen sitä, mä oon nähny ihan hirveesti uusia ihmisiä, mä oon viettäny niin paljon enemmän aikaa jossain muuallakun kotona. Enkä mä ois pari vuotta sitten taaksepäin uskonu että asiat ois ees menny näin.
Mä oon ihan hirvee epäilijä, ja mietin tosi paljon että mitä muut ajattelee, ja onko oikeesti okei olla mukana. Mietin vieläkin välillä vaikka ehkä ei pitäis. Ja varsinkin silloin kun on paljon ihmisiä joita ei oo ennen nähny tai nähny vaan muutamasti. Mutta koskaan mun epäilyt ei oo heidän kaa käyny toteen. Sitä ei vaan osaa selittää miten hyviä he on.
Toivottavasti näitä tulee vielä lisää tulevaisuuteenkin ja kaikki menis muutenkin hyvin. Sen on huomannu että se kun on muiden seurassa niin se vaikuttaa ihan hirveesti ihmiseen. Kun näkee muita niin sitä on vaan niin paljon ilosempi vaikka mitään ihmeellistä ei edes tehtäis. Koskaan haluu takas parin vuoden takaseen aikaan.
Mut siis mun juhannus oli hyvä juhannus. Oli tosi kivaa ja koskaan vaan ottaisin uusiks. Mä oon vaan ilonen että mulla oli mahollisuus olla siellä. Tulee taas tunne että on heille kaikille niin kiitollinen, ja oonhan mä. Jotenkin he on antanu mulle sen mitä mulla ei koskaan ollu yläasteella ja lukiossa, sen mistä sillon aina haaveili. Ehkä pikku hiljaa kaikki menneet alkaa olee menneitä ja pitää keskittyy tähän hetkeen.
Oli loistava juhannus, oli kivaa ja hauskaa. Tai mulla ainakin oli, toivottavasti muillakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti