Niin paljon kysyttävää,

siitä mitä kuulen ja siitä mitä nään.

Niin paljon kysyttävää,

se sekottaa mun pään.

Niin paljon kysyttävää,

siitä mitä kuulen ja siitä mitä nään.

Niin paljon kysyttävää,

se sekottaa mun pään.

Miksi ihmiset vaihtuu, joita tunnen, miksi ne katoaa ja minne?

Miksi olo on pyhä kun näen kirkon ristin? Mikä määrittelee alkoholistin?

Onko sääli väärin, kun näin narkkarin, miksi pääni käänsin?

Onko täällä vain sodat ikuista? Miksi tappelua katsotaan sivusta?

Milloin on aika lopettaa? Onko se totta, mitä koulu opettaa?

Miksi menen muiden mielipiteen mukaan? Miksi on vaikea pitää sitä mitä lupaan?

Miksi moni haluaa isommat rinnat? Miksi toisil ei oo taloo ja toisil on linnat?

Mul on kaikki hyvin, miksi haluan parempaa, jos en pysty parempaan.

Itekin oon ollu raiteiltain.

Siihen avun pyytäminen lieni vaikeint kai.

Ja tää bisnes vaan ahistuksen monisti.

Makeet kuoret, tyhjä sisältä – donitsi.

Mun piti hidastaa, pysähtyä vaan, ja

tajusin, et mäkin oon vaan hyväksyntää vailla.

Tuuliajolla, odottamas pelastusta.

Mietin lampaana, mitä muut kelaa musta.

Miks sä ees koittasit miellyttää

jengii, joka sua eteenpäin ei vie yhtään?

Ei ne välitä sun tuskastas.

Jos et hyödytä niit, saat viruu putkassa.

Mä kuulen huudot, tukahtuneet hälinään,

ja lupaan olla täs, jos kukaan muu ei välitä.

Mun ystävist ei yksikään yksinään tarpoo tääl saa.

Käännän sun kasvot valoon, niin varjot jää taa.