Miten mä oon päässy tähän?

Viikoloppu takana. Ei mennyt niinkun oli suunniteltu, mutta kivaa oli silti! Ehkä osin ois voinu mennä eri tavalla, mutta mennyttä mikä mennyttä. 

Tää kaikki tuntuu välillä tosi epätodelliselta. Mä tarkotan hyviä asioita. Miten mä oon päässy tähän? Emmä ois pari vuotta sitten uskonu, että oon tässä. Musta vaan tuntuu että mä vihdoin ja viimein oon tajunnu sen että ne ihmiset, jotka satutti mua niin ne ei oo mulle minkään arvosia. Mä en haluu tuhlata aikaani niihin. Mulla on muita ihmisiä mun elämässä, joten miks mä käyttäisin aikani ihmisiin, jotka sai mut pohjalle kun mulla on ihmisiä jotka nosti mut sieltä. He ovat ne joihin haluun käyttää ajatukseni ja aikani. Miks mä oon antanu niitten ikävien ihmisten hallita mun elämää? 

Emmä vieläkään pysty luottaa ihmisiin heti, mutta mulla on ihmisiä joihin mä luotan ja mä tuun samaan niitä varmasti vielä lisää. Nyt mä oo vaan tajunnu että mulla on ihania ihmsiä mun elämässä enkä mä haluu menettää heitä. Mä oon roikottanu mua satuttaneita ihmisiä mun ajatuksissa ihan liian kauan jo. 

Ihan sama vaikka mä oisin yksin niin hyvät ihmiset ja ajatukset heistä saa mut hymyilemään. Mä en oo yksin ollessa tai muutenkaan ajatellut sitä. Mä oon aina vaan miettiny ne ajat uudelleen läpi ja miettiny kaikkee ikävää. 

Mä ajattelen että mulla on ihmisiä jotka on mulle tärkeitä, mulla on ihmisiä joihin mä luotan, mulla on heitä joiden kanssa mulla on hauskaa, mulla on ystäviä ja kavereita. Emmä oo yksin.