Vika kerta. Viiminen kerta. Ei enää koskaan tän jälkeen. Tää on vika kerta kun omasta tahtomuudesta? riippumatta oon yksin kun muut lähtee. Mä oon oottanu ens viikonloppua niin paljon. Niin kauan. Ja vihdoin ja viimein se pian on täällä. Vielä kun kaikki menis ees melkeen hyvin ja onnistuneesti.
Vaikka tiiän että tää on nyt vika viikonloppu alaikäsenä niin ei tää tunnu sen mukavammalta kun aikasemmatkaan viikonloput. Mutta ei oo enää kauaa. Sillä ajatuksella mennään.
Nyt mulla on ajatus että oon täällä yksin koska oon alaikänen, mutta muuttuuko asiat sitten viikon päästä? Haluan uskoa siihen että muuttuu, mutta samalla on pieni pelko että ei mikään muutu. Tietenkin sen näkee sitten viikon päästä. Ja siihen asti mennään pääosin ajatuksella että sitten tää loppuu!
-------
Ens viikko on epänormaalin täytteinen. Maanantaina on enkun kuuntelu, tiistaina noo ei oo mitään, eikä keskiviikkonakaan. Mutta loppu viikko; torstaina on inssi, perjantaina synttärit! Lauantaina lähetään ikeaan ja sunnuntaina on vielä A:n synttärit.
Mulla ois niin paljon mitä haluisin kirjottaa mutta en saa sitä mitenkään selkeesti ilmastua. Joten tää loppuu nyt tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti