Joskus tulee tunne että kumpa ois nyt vaan ollu hiljaa tai tekemättä jotakin, mutta musta tuntuu että mulle käy useemmin toisten päin. Oon hiljaa ja en tee mitään, ja myöhemmin mietin mitä ois pitäny sanoa tai tehdä. Mutta se nyt on vaan niin vaikeeta, mun aivot käy niin hitaalla. Tätä tapahtuu mulle niin usein. Tää on Yks asia missä haluun kanssa muuttua. Ärsyttää aina jälkeenpäin kun en sanonut tai tehnyt jotain mitä ajattelin.
Tänään on ollut hyvä päivä. Nää on niitä päiviä mitä tuun kaipaa. Mä en voi olla ajattelematta, sitä kun ovesta ei tuu enää ihmisiä, sieltä ei tuu ketään muuta kun mä. Ei ketään noista kolmesta, tai ketään muutakaan. Ei siellä missä ikinä oonkaan asunu oo käyny ketään. Mutta silti mä uskon sisälläni että ajatukset on vääriä. Mun ajatukset on niin sekavia ja riitaisia, että en ota niistä mitään selkoo. Kai se johtuu epävarmuudesta, en tiedä miten asiat tulee muotoutumaan, ja sitten käyn kaikki vaihtoehdot päässäni läpi.
Viikko. Koko ajan se tulee vaan lähemmäks, ja mä en tiedä mitä pitäs ajatella. Välillä on ajatus että jees ei tässä mitään, välillä taas tulee ne kauhukuvat mun ajatuksiin ja haluisin pysäyttää ajan tähän viikkoon.
On niin vaikeeta lähtee paikasta, jossa viihty. Paikasta, joka käänsi mun ajatukset toiseen suuntaan. Paikasta, jossa mä näin noita ihmisiä. Paikasta, jossa toi yks on tullu mulle niin tärkeeks.
Mutta niinhän se on että asiat muuttuu, halusi tai ei. Nyt on tän kodin loppu käsillä ja uuden aluilla. Ehkä pitäs olla murehtimatta tulevaa, ja kattoa mitä tuleva tuo tullessaan. Nii, kumpa vaan osaisinkin.
Mä tiedän että jos on kaks ja molemmat on toinen yks, niin asiat ei muutu liikaa. Mä tiedän ettei asiat muutu liikaa. Miks mä päästäisin irti mulle tärkeistä ihmisistä? En miksikään. Kumpa mulla olis vielä rohkeutta näyttää miten paljon mä oikeesti välitän.
Tää aika jonka oon täällä asunu on antanu mulle paljon. Niin moni on saanut mut hymyilemään ja iloseks tänä aikana kun oon asunu täällä. Ihan pienillä asioilla. Kuten; puol tuttu ihminen tulee vastaan ja sanoo muutakin kuin moi tai se kun kysyttiin tuuks sä? Kaikki ne ihmiset, mä oon niin kiitollinen että oon saanu olla täällä. Nää kuukaudet täällä on ollut valoisimmat aikoihin mun elämässä. Mä toivon että tää sama valo jatkuu vielä muuton jälkeenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti