Mä aion ja haluan luottaa

Viikonloppu on taas ohi ja viikko edessä. Mulla oli kiva viikonloppu. Perjantaita pelkäsin vähän, koska ne ihmiset ei ollu mulle tuttuja. Mut mä huomasin että ihan turhaan. Mulla oli kivaa. Oli lauantainakin ihan kivaa mutta perjantai ja lauantai oli niin erilaiset. 

Musta tuntuu samalla että mä selviin siitä että asun pian yksin, asiat ei muutu liikaa ja tuun näkee samoja ihmisiä kun nytkin. Mutta silti mua pelottaa että kaikki palaa siihen mitä se oli ennen kun tulin tänne asumaan. Vaikka mä luotan siihen että mä nään niitä kyllä vielä ja että asiat muuttuu, tottakai, mutta ei liikaa. Niin silti se miten menneysyydessä asiat on mennyt tulee ajatuksiin.

Nää kuukaudet mitkä oon täällä saanut olla on ollut ihanat. Mä oon tuntenu kuuluvani johonkin. 

Tähän asti mä pääsin kunnes ovi kävi ja s ja k tuli. Ne piristin mun päivän. Oon koko päivän vaan saanu kuulla miten en sais olla täällä.  

Mä olin niiiin ilonen kun ne tuli, ja vielä enemmän kun ne ei lähteny heti pois, kun katottiin elokuva. Ei kukaan voi olla tollanen, hyvässä mielessä. Mä en haluu näyttää vielä sitä miten iloseksi tulin koska en haluu pettyy. Kaverit koulusta on mulle ihmisiä joiden kanssa sovitaan kolme viikko aikasempaa koska nähään, mutta tää kun tuli ihan yllättäen se sai mut niiniiin iloseksi. 

Päivä on muuten ollu ihan huono, mutta kun mulla on vielä viikko aikaa olla täällä ja nähdä vielä noita ihmisiä. Mä pelkään että tää viikko jää vikaks, joten mä en haluu tehdä heistä vielä entistä tärkeempiä mulle. Mä haluun olla ensin varma että me nähdään vielä molempien kanssa. 

Mä haluisin vaan kiittää molempia, haluisin halata. Mä haluisin että ne tietäis miten iloseks tulin kun ne tuli. Mä oon vaan noitten kaverin pikkusisko ja niistä on tosi lyhyessä ajassa tullu mulle tärkeitä, vaan sillä että ne on samassa tilassa. Ei tarvii puhua, mä pidän noista kahdesta. 

Jos vaan mulla ois enemmän rohkeutta näyttäisin mitä ajattelen, mutta kun ajattelen sanoa jotain mä pelkään että mokaan ja menetän. Mä en haluis enää menettää ketään, mä haluisin kertoo miten tärkeitä ihmiset on mulle, mutta jokin estää mussa sen. 

Joskus mä vielä uskallan rikkoa mun kuorta ja sanoa mitä ajattelen. Mua rupee aina kaduttaa miks olin tollanen, miks en sanonu kun ois ollu jotain sanottavaa. Tuntuu että annan itsestäni kuvan ettei mua kiinnosta, mutta oikeesti mua kiinnostaa, tosi paljon. 

Mä nään noi kaks vielä joskus, toivottavasti monta kertaa, ja mä haluan vielä olla niiden kanssa ilman tätä mun paksuu kuorta. Mä en haluu menettää heitä. Kukaan ei oo piristäny mua näin vähään aikaa. He olivat varmaan ainoot ihmiset, jotka ei kysyny mitä mä täällä vielä teen? Miks en oo vie muuttanu? Mutta just tän takii en oo muuttanu, mä haluun nähdä vielä noita ihmisiä. Tää on vika viikko kun nään s:n joka päivä, en tiedä koska nään k:n seuraavaksi. 

Mä haluun vaan olla täällä niin paljon kun mahdollista. Mä haluun kerätä luottamusta ja varmuutta siihen, että uskallan tulevaisuudessa olla niin etten oo menettäny heitä. Siihen tarvitaan kaks, ja haluun ettei se oo musta kiinni. Mutta en silti haluu olla ei toivottu, ja se on se mikä pistää ajatukset liikkeelle. Olin niinniin monta vuotta ylimääränen, etten haluu sitä enää.

Mä en oo vähää aikaa tuntenu itteeni näin iloseks, kun nytten. Mutta  mä pelkään päästää liian lähelle, koska mä pelkään menettää ja mitä lähemmäs mä päästän ihmisen sitä enemmän menettäminen sattuu. Mä hoen ittelleni usein, että luota ennen kuin on liian myöhäistä, ja nyt musta tuntuu että on liian myöhäistä. Musta tuntuu että mulle annettiin mahdollisuus mutten käyttäny sitä. Mä lupaan itselleni että jos toinen mulle vie annetaan mä käytän sen tilaisuuden oikein! Mä lupaan, mä en haluu oikeesti että noi katoo mun elämästä. 

Mä en tiedä mitä he ajattelee musta, mutta mulle s nosti mut sieltä pohjalta ylös ja anto mulle kodin. Ja k on ihminen jonkalaista en oo ikinä tavannu, kun mä nään sen niin mä haluisin tutustuu siihen paremmin, mä näin hänet ekaa kertaa tänä kesänä(?) ja se oli samantien niin emmä osaa selittää. Kaks ihmistä, jotka on mulle aina
 tärkeitä. Emmä koskaan unohda sitä mitä ne on tehny mulle. Toinen 
nosti ylös ja toisen kanssa ei oo ikinä ylimääränen olo. 

Tää on vaan niin uutta että joku pyytää mukaan, ilman sitä välikättä että mun ajatukset on ihan sekasin. Mutta nyt mä haluan luottaa ja uskoa siihen ettei mitään menettämistä tule. Mä haluan luottaa ja mä luotan. Mä haluun päästä heidät lähemmäs, mä aion ja haluan luottaa, ja mä teen sen.