Onko se väärin jos kuuluu hyvää?

Jos nyt kysytään multa miten menee, mitä kuuluu niin hyvää, hyvin menee. Just nyt menee hyvin. Vaikka välillä tulee hirveen itsekäs tunne kun ajattelee niin kun kuulee ettei toisaalla mee niin hyvin, mutta toisaalta parhaansa oon yrittäny auttaa ja sanoo ne kaikki itsestäänkin selvätkin asiat jo niin monet kerrat että mä en vaan voi auttaa enempää ellei hän ite haluu auttaa itteensä. Ja muutenkin jotenkin outoo ja vaikeeta auttaa ihmistä jota ei tunne lainkaan, mutta eipä kai siinä mitään ja tottakai auttaa jos vaan voi oli kyse kenestä vaan.

Muutenkin tuntuu itsekkäältä ja ilkeeltä tehdä mahdollisesti asioita sen takii koska ei haluu itelle eikä tietenkään muille huonoo fiilistä, vaikka se ite teko sen voi jollekkin tehä. 

Mut onks se väärin olla vähän itsekäs. Mä en lähde enää siihen mukaan että joku kontrolloi mua, tai siltä musta sillon ainakin tuntu ja alkanu tuntuu taas viime aikoina. Mä en lähe enää siihen. Toinen asia on että mä en jaksa riidellä, molemmissa se vika varmasti on, en mä sitä sano että ite oisin syytön. Mutta voiko toimii vaan niin että itellä on parempi fiilis, ja uskon myös että toisellakin on jos koko ajan jompi kumpi ei oo toisen kurkussa kiinni. Nähä ja puhua kun törmätään, antaa asioiden mennä toivottavasti aina vaan parempaan suuntaa ehkä hitaasti mutta varmasti niin että molemmilla menee hyvin. 

Mä vaan haluun että itellä ja tottakai muillakin menee hyvin ja kuuluu hyvää. Ja jos itelle kuuluu hyvää niin onks se sit okei. Kaikki on hyvin, mutta kaikki ei oo niin hyvin kun vois olla. Niin vaikee selittää. Tuntuu niin väärältä että miten voi kuuluu hyvää, jos kumminki on jotain mihin ei kuulu niin hyvää. En mä väkisinkään haluu ajatella että kuuluu huonoa, mutta sit taas pitäiskö siltä tuntua ilman väkisin ajattelua? En mä tiedä. Sillon kun ei kuulunu niin hyvää niin oli silti niitä hyviäkin asioita mutta sitä huonoo enemmän joten kuulu pääosin ei niin hyvää, niin voiko tää olla samanlai on niitä ei niin hyviä asioita mutta hyvää on niin paljon että pääosin kuuluu hyvää? Emmä tiedä, ajatukset pyörii tällä hetkellä taas ihan ylikierroksilla. 

Mutta siis mulle kuuluu hyvää, vaikka se välillä tuntuukin itsekkäältä ja väärältä. Ehkä se on niin että sitten kun itellä on asiat hyvin niin pystyy auttaa paremmin muita ja kun kuuluu hyvää pääosin niin siitä on helpompi lähtee parantaa niitä ei niin hyviä asioita.

Tää on vaan silti toisaalta välillä niin ihanaa, pitkästä aikaa ja jo hetken on tuntunu tältä että pääosin kuuluu ihan hyvää. Mutta silti välillä se tuntuu niin väärältä.