Mitä jos menetän heidät?

Elämässä tapahtuu muutoksia, halusi tai ei. Kaikki ei oo itsestä kiinni, eikä niihin voi vaikuttaa vaikka kuinka haluisi. Vaikka haluisi että kaikki pysyisi ennallaan, on joskus mahdotonta saada sitä pysymään.

Nyt on sitten muutoksia edessä. Ja kyllä, en haluaisi tätä tapahtuvan. En tiedä mitä teen, mihin meen. Miten selviin ja millä. Tuntuu että seinät oli jo tovin pystyssä ja nyt ne on taas maassa. Mutta kai tää elämä tällästä sitten vaan on. Muutoksia, myös niitä mitä ei haluaisi.

Samalla kun en tiedä mitä teen, samalla on pieni pelko. Menettämisen pelko. En haluaisi menettää nyt kun on aina tulossa vaan tärkeemmäks. En haluaisi menettää häntä, heitä. 

Mitä jos palaan takaisin vanhaan? Viihdyin täällä. Jos mahdollisuutta ei ole muuhun kuin vanhaan palaamiseen. Mä en halua. Pois suljettu vaihtoehto! Mä en halua palata pitämään pystyssä omakotitaloa, mä en halua jatkuvaa tyhjyyttä mun ympärillä, mä en halua olla taas jatkuvasti yksin.

Mä yritän miettiä hyviä asioita tässä. Mutta epävarmuus ja pieni pelko kaikesta on päällimmäiseenä mielessä. Mitä jos kaikki palaa entiselleen? Mitä jos mun välit heihin katkee? Mitä jos en nää enää heitä? Mitä jos menetän heidät? Mitä jos en selvii? Mitä jos en oo valmis tähän? 

Mutta jos toinen tekee päätöksen, joka ei itseä mielytä. On turhaa alottaa vihanpito. Mitä se auttaa? Ei mitään. Ehkä vaan asiat kannattaa yrittää selvittää. Miettiä mitä tuleva tuo. Kai se päätös on vaan hyväksyttävä, halusi tai ei.